MITÄ LÄÄKÄRIT EIVÄT KERRO SINULLE

Swipe to the left

Yhdeksän kuolemantuottajaa

Yhdeksän kuolemantuottajaa
2 years ago 1437 Katselut Ei kommentteja

Lääkärisi pysyy siinä kannassa, että sydänsairaudet johtuvat rasvaisesta ruokavaliosta, mutta tuoreimpien tutkimustulosten mukaan yhdeksän muuta syytä ovat todennäköisempi syyllinen, kertoo MLEKS:n uusi kirja

Vaikka lääketieteen piirissä on pitkään pidetty rasvoja ja kolesterolia sydänsairauksien syynä, on muuttumassa entistä selvemmäksi, että todellinen roisto on pitkälti nykyaikainen ruokavaliomme – ja erityisesti kaikki, mikä säilyy pitkään.

Tieteellinen tutkimus on alkanut enenevässä määrin osoittaa kahden sydämelle vaarallisen asian suuntaan: transrasvojen ja puhdistetun sokerin.

Kuten tohtori John Mansfield huomauttaa kirjassaan The Six Secrets of Successful Weight Loss, maailmassa esiintyi 1800-luvun puoliväliin saakka vain vähän liikalihavuutta, diabetesta ja sepelvaltimotautia. Ensimmäinen dokumentoitu sepelvaltimotautitapaus on itse asiassa vuodelta 1912. Mikä on muuttunut sitten noiden aikojen? 1950-luvun puolivälissä markkinoille hyvin yksinkertaisesti tulivat puhdistetut hiilihydraatit, joihin kuuluvat puhdistetut sokerit, valkoiset jauhot ja vaalea riisi, joita seurasivat tekorasvat kuten margariini.

Mansfield kertoo meille: "Vuosina 1910–1970 perinteisten eläinrasvojen määrä väheni amerikkalaisessa ruokavaliossa 83 prosentista 62 prosenttiin. Voin käyttö henkeä kohti romahti kahdeksasta kilosta alle kahteen kiloon vuodessa. Samalla aikavälillä kasviöljyjen käyttö margariinin, leivontarasvan ja jalostettujen öljyjen muodossa on noussut 400 prosentilla... ja sokerin ja jalostettujen elintarvikkeiden kulutus on noussut noin 60 prosentilla."

Mutta näiden nykyajan ruokavalion tappavien tukipilarien lisäksi on vielä seitsemän sydänsairauksien riskitekijää, joita ei oteta huomioon nykyaikaisessa lääketieteessä tai joita ei vielä ymmärretä.

Jos sinulla on sydänongelmia, katso ensin seuraavia syitä ja laita ne kuntoon, ennen kuin turvaudut statiineihin tai hyvin rajoitettuun vähärasvaiseen ruokavalioon – joista kummastakaan ei ole tutkimusnäytön mukaan apua pidemmän päälle.

1 Sokeri

Insuliini säännöstelee glukoosin (sokerin) määrää veren soluissa ja auttaa säilömään sitä muihin soluihin polttoaineeksi tai tulevaa tarvetta varten. Insuliinia valmistaa haima, ja sitä vapautuu vereen, kun veren glukoositasot nousevat syömisen jälkeen.

Kehosta tulee vastustuskykyinen insuliinille, kun sitä pommitetaan sokerilla ja kehon on tuotettava niin paljon insuliinia, että se sammuttaa insuliinireseptorit yrittäessään suojella itseään korkeiden insuliinitasojen myrkyllisiltä vaikutuksilta. Kun keho ei enää tunnista insuliinin läsnäoloa, se tuottaa aina vain enemmän insuliinia hallitakseen veren glukoositasoa.

Tämä tila tuo usein mukanaan "metabolisen syndrooman" ja tyypin 2 diabeteksen, kun ylikierroksilla käyvä haima ei enää pysty tuottamaan riittävästi insuliinia veren glukoositason hallitsemiseksi.

Jalostetut elintarvikkeet sisältävät yleensä lisättyä sokeria ja puhdistettuja hiilihydraatteja, jotka muuttuvat nopeasti ylimääräiseksi glukoosiksi kehossa; tämä rasittaa haimaa ja huonontaa sen kykyä tuottaa tarpeeksi insuliinia.

US Centers for Disease Control and Preventionin (CDC) tutkijat löysivät merkittävän yhteyden sokerinkulutuksen ja sydänriskien väliltä, kun he analysoivat yli 40 000 amerikkalaisen ruokavaliota. Liikaa sokeria syöneet lihoivat ja tulivat jopa liikalihaviksi, mikä vuorostaan lisäsi sydän- ja verisuonisairauksien sekä kuoleman riskiä.1

Jotkut tutkijat ovat alkaneet jopa luopua siitä ajatuksesta, että LDL on niin sanottu "huono" kolesteroli. Vaikka se tukkiikin suonesi, se tekee niin korjatakseen suonenseinämän vauriot, jotka aiheutuvat tulehduksesta. Tulehdus taas aiheutuu sokerilla kyllästettyjen jalostettujen elintarvikkeiden aiheuttamasta fysiologisesta rasituksesta.

Ratkaisu

Siivoa ruokavaliosi. Hankkiudu eroon jalostetuista elintarvikkeista ja "valkoisista ruoista", eli puhdistetuista jyvistä kuten vaaleasta leivästä ja riisistä. Syö luomuruokaa ja tee ruoka itse alusta alkaen. Ja varo piilosokereita kuten dekstrooseja, ohramallasta ja fruktoosipitoista maissisiirappia, jotka ovat vain erinimisiä sokereita.

2 Tekorasvat

Suurin osa jalostetuista ja vähärasvaisista ruoista sisältää vain vähän välttämättömiä rasvahappoja, ja ne voivat aiheuttaa epätasapainoa madaltamalla "hyvää" HDL-kolesterolia ja lisäämällä triglyseridejä, jotka ovat kehoosi varastoituvan rasvan muoto.2 Yksi vaarallisimmista vähärasvaisista ruoista on margariini, joka valmistetaan vedytetyistä rasvoista.

Vuonna 1912 käyttöön otettu vedyttäminen on prosessi, joka mahdollistaa monityydyttymättömien rasvojen käytön levitteenä voin ja ihran sijaan. Vedyttämisprosessissa rasvat kuumennetaan korkeaan lämpötilaan ja lisätty vety "pakotetaan" keinotekoisesti sitoutumaan rasvoihin. Prosessissa syntyy synteettisiä transrasvahappoja, mutta niiden molekyylirakenne eroaa normaalisti ihmisistä ja muista nisäkkäistä löytyvistä transrasvahapoista. Prosessissa syntyy myös rasvahappojen synteettisiä trans-isomeerejä, joista jotkut ovat todella myrkyllisiä.3 Transrasvahappojen määrä jalostetuissa elintarvikkeissa voi vaihdella viidestä 75 prosenttiin kokonaisrasvamäärästä. Yhdysvaltain tai Ison-Britannian lait eivät velvoita valmistajia ilmoittamaan vedytetyn rasvan määrää tuotteissaan vaan ainoastaan sen, onko tuotteessa vedytettyä rasvaa. Transrasvahapoilla voi olla "katastrofaalinen vaikutus kehon kykyyn hyödyntää välttämättömiä rasvahappoja, kertoo amerikkalainen ravitsemusasiantuntija, tohtori Leo Galland, joka on kirjoittanut teoksen Superimmunity for Kids (E.P. Dutton, 1988).

Transrasvahapoista tulee kuumennettuina vielä haitallisempia, ja ne alkavat muistuttaa jotain muovin polymeerien kaltaista. Vedytettyjä rasvoja on pikaruoissa (esim. perunalastuissa ja donitseissa) sekä kasvirasvoissa, joita käytetään leivonnaisten kuten keksien leivontarasvoissa. Ne muodostavat jopa 10 prosenttia margariinista, tosin jotkut valmistajat (esim. Van den Bergh Foods, joka valmistaa Floraa) ovat nykyään luopuneet vedyttämisestä kokonaan.

George V. Mann, lääkäri Tennesseen Nashvillesta, on tutkinut tätä aihetta paljon ja kirjoittanut siitä. Hänen mukaansa transrasvahapot vaurioittavat solujen lipoproteiinireseptoreita. Nämä vauriot estävät kehoa käsittelemästä LDL-kolesterolia, minkä seurauksena kehon solut pistävät kolesterolisynteesin täysille. Tämä johtaa ajan mittaan korkeisiin veriarvoihin. Useat tutkimuksetkin osoittavat, että veren kolesteroli nousee nopeasti niillä, jotka syövät transrasvahappoja.4

Kahdeksan vuotta kestänyt, Harvard Medical Schoolissa tehty 85 000 naisen tutkimus paljastaa, että margariinia syöneillä oli kohonnut sepelvaltimotautiriski.5 Mitä enemmän syöt transrasvahappoja (ja mitä enemmän niitä varastoituu kehoosi rasvana), sitä suuremmassa riskissä olet. Eräs walesilainen tutkija löysi lisäksi yhteyden kehoon varastoituneiden transrasvahappojen ja sydänsairauskuolemien väliltä.6

Ratkaisu

Vältä vedytettyjä rasvoja. Näihin kuuluvat suurin osa jalostettujen elintarvikkeiden rasvoista ja margariineista, ellei toisin ilmoiteta. Käytä mieluummin voita tai kookosöljyä.

3 Jalostetut lihat

Tuore tutkimusnäyttö on löytänyt jalostettujen elintarvikkeiden säilöntäaineista uuden syyllisen korkeaan verenpaineeseen ja valtimoiden kovettumiseen. Esimerkiksi sulatejuuston ja kolajuomien sisältämät fosfaatit saattavat stimuloida fibroblastikasvutekijä-23:a (FGF23), joka on natriumin (suolan) ja kalsiumin määrää kehossa säätelevä luuperäinen hormoni. Kun FGF23-tasot ovat korkealla, munuaisten on imettävä itseensä enemmän kalsiumia, mikä johtaa valtimoiden kovettumiseen eli kalkkeutumiseen. Tämän hormonin suuri määrä viittaa myös korkeaan natriumpitoisuuteen ja krooniseen munuaisten vajaatoimintaan, kertovat Itävallan Wienissä sijaitsevan eläinlääketieteellisen yliopiston tutkijat. Kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivillä on kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski.7

Jalostetut lihat on yhdistetty erityisesti miehillä myös sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminnasta johtuvan kuoleman riski nousee 38 prosentilla jokaista 50 grammaa jalostettua lihaa kohti (joka vastaa esimerkiksi kinkkusiivua) päivässä. Paljon jalostettua lihaa syövät kuolevat sydämen vajaatoimintaan kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet, jotka syövät lihaa vain pieniä määriä ja epäsäännöllisesti.8

Ratkaisu

Hylkää jalostettu kinkku, pekoni, salami ja muu liha, sulatejuusto sekä virvoitusjuomat.

4 Stressin rooli

Suuri kansainvälinen Interheart-tutkimus selvitti, että ruokavalion ohella "psykologiset tekijät" kuten jatkuva ja kova stressi voivat lisätä sydänkohtauksen riskiä kaksi-ja-puoli-kertaisesti.9

Krooninen stressi saa kehon pakene tai taistele -reaktion olemaan alituisesti päällä, mikä lisää insuliinin tuotantoa, jotta reaktioon vastaamiseen olisi energiaa. Stressi myös saa kehon himoitsemaan suuren glykemiaindeksin ruokia, jotka muuttuvat nopeasti sokeriksi, josta saadaan välittömästi energiaa. Kuten Marilyn Glenville kirjoitti kirjassaan Fat Around the Middle (Kyle Cathie Ltd, 2006), stressijaksojen aikana syödyt rasvaiset tai sokeriset ruoat yleensä päätyvät talteen vyötärölle, "koska silloin ne ovat lähellä maksaa, mistä ne voidaan nopeimmin muuntaa takaisin energiaksi tarpeen ilmetessä". Ajan myötä liiallinen sokeri ja rasva saavat kehon lopettamaan insuliiniin reagoimisen.

Kaikki meistä kokevat ajoittain stressiä (kun vaikka yritämme kiireellä ehtiä junaan tai saada työt ajoissa tehtyä), mutta sydänsairauksiin johtava stressi on kroonista ja johtaa voimattomuuden ja sosiaalisen eristyneisyyden tunteisiin, jolloin ongelmalle ei näy loppua.

Tohtori Malcolm Kendrick, joka kirjoitti kirjan The Great Cholesterol Con: The Truth About What Really Causes Heart Disease and How to Avoid It (John Blake Publishers, Lontoo, 2008), on listannut stressityypit, joiden hän uskoo aiheuttavan sydänsairauksia. Hänen mukaansa merkittävimmät niistä ovat:

  • öykkäröivä pomo
  • rasismi
  • pitkäaikaiset rahahuolet
  • heikko sosiaalinen verkosto ja muista etääntymisen tunne
  • rakkaudeton tai väkivaltainen parisuhde.

Ratkaisu

Liity yhteen tai useampaan ryhmään (esim. lukupiiriin tai vaikka seurakuntaan), josta saat tarpeellista sosiaalista ja henkistä tukea. Jos ongelmana on työsi, yritä löytää uusi. Etsi itsellesi sopiva stressinlievittäjä, kuten liikunta, meditaatio tai itsesuggestioon tai vastaavaan perustuva rentoutus, ja harjoita sitä päivittäin.

5 Fibrinogeenin ja C-reaktiivisen proteiinin korkeat määrät

Jopa konservatiiviset lääketieteelliset tahot kuten American Heart Association (AHA) ovat alkaneet tunnistaa tulehduksen roolin sydänsairauksissa, ja useat tutkimukset ovat vahvistaneet tämän yhteyden. Tulehdus on rasituksesta ja infektioista johtuva kehon immuunireaktio. Lääketieteessä rasituksella viitataan kaikenlaisiin kehoa kuormittaviin tekijöihin, kuten huonoon, pikaruoista tai jalostetuista elintarvikkeista koostuvaan ruokavalioon, altistumiseen ympäristön saasteille, jännittyneisyyteen, masennukseen sekä yksinäisyyden, eristyneisyyden ja avuttomuuden tunteisiin.

Eräässä tutkimuksessa selvisi, että sydänsairauksien pohjimmainen syy ei ollutkaan kolesteroli sinänsä vaan kolesterolin ja verta hyydyttävän fibrinogeenin yhdistelmä. Fibrinogeeni on myös tulehduksen proteiinimarkkeri. Niillä, joilla oli korkeat fibrinogeenitasot ja korkea LDL-kolesteroli, oli kuusi kertaa suurempi todennäköisyys saada sydän- tai verisuonitauti. Päinvastoin taas niille, joilla oli matalat fibrinogeenitasot, kehittyy harvoin sydänsairaus, vaikka heidän LDL-kolesterolinsa olisi korkealla.10

Miehillä, joiden fibrinogeenitasot ovat korkeimmassa kolmanneksessa, on kaksinkertainen todennäköisyys saada sydänsairaus niihin nähden, joiden tasot ovat alimmassa kolmanneksessa. Ja tupakoijilla näyttäisi olevan korkeat fibrinogeenitasot, mikä vahvistaa pitkään kyteneen huolen yhteydestä tupakoinnin ja sydänkohtauksien välillä.

Jos sydänsairauksissa olisi todella kyse vain rasvan kertymisestä, kuten kolesterolihypoteesi väittää, niin maksan tuottaman C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tason ei pitäisi riittää ennustamaan tarkasti tulevia sydänongelmia – mutta silti ne joidenkin selvitysten mukaan ennustavat. Lisääntyneen tulehduksen merkkinä CRP-tasot ovat hyvin tarkka ennustin infarktille, diabetekselle, sydänkohtauksille sekä sydän- ja verisuoniperäisille kuolemille, ja merkit ovat näkyvissä jo vuosia etukäteen.11

Statiinilääkkeillä vaikuttaisi olevan yllättävä vaikutus CRP-tasojen laskuun, ja matalan CRP-tason potilaat toipuvat paremmin sydänsairauksista – jopa niissä tapauksissa, joissa lääke ei ole laskenut LDL-kolesterolia.12 Tämä viittaa jälleen tulehduksen merkittävään rooliin. Eräässä tutkimuksessa verrattiin 506:ta sydänkohtauksen kärsinyttä miestä 1 025 terveeseen kontrollihenkilöön, ja tulehduksen todettiin olevan merkittävä sydänsairauksien osoittaja. Korkeimman CRP-tason omaavien miesten sydän- ja verisuonitautien riski oli yli kaksinkertainen.13

Ratkaisu

Tulehdusta voivat aiheuttaa ympäristötekijät (esim. kaasuliesi), mutta suurimmassa osassa tapauksista syyllinen on kehosi ominainen reaktio tiettyihin ruokiin. Pyri tunnistamaan mahdolliset ruoka-aineallergiasi.

6 Homokysteiini

Uusi tutkimus viittaa siihen, että sydän- ja verisuonisairauksien riskiä saattaa lisätä homokysteiini eli aminohappo, jonka tasot ovat korkeampia sydänkohtauksista tai muista sydänsairauksista kärsineillä.

Sen patologinen rooli tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1969, kun ruumiinavauksessa valtimonkovettumatautipotilailta löydettiin erityisen korkeita homokysteiinimääriä14, mutta silti kaikki yhteydet valtimovaurioihin sivuutettiin ja syyksi laitettiin harvinainen ruoansulatuksen toiminta.

Vuosia myöhemmin Washingtonin yliopistossa tehty homokysteiiniä ja verenkiertosairauksia koskeva 27 tutkimuksen kokoomatutkimus vahvisti, että homokysteiini oli voimakas sydänkohtauksien ja päänvaltimon häiriöiden ennustaja.15 Itse asiassa kaikkien aikojen suurin sydänsairauksien tutkimus, amerikkalainen Framingham Heart Study, paljasti, että mitä korkeampi veren homokysteiinin määrä, sitä suurempi on päänvaltimon ahtauman todennäköisyys.16

Merkittävässä Harvardin Physicians' Health Studyssa noin 15 000 lääkäriä totesi samoin, että korkeimmat homokysteiinitasot omaavilla miehillä oli kolminkertainen todennäköisyys saada sydänkohtaus matalimmat tasot omaaviin nähden17, ja Norjan Bergenissä tehdyssä tutkimuksessa löytyi progressiivinen yhteys veren homokysteiinitasojen ja kokonaiskuolemien väliltä.18

Tämä aminohappo on kehon normaalin proteiinienpilkkomisprosessin sivutuote. Homokysteiiniin ja verenkiertosairauksiin keskittyneessä European Concerted Action Projectissa oli mukana 22 eurooppalaista yhteistyökumppania, ja sen tulosten mukaan homokysteiini on vuorovaikutuksessa kolesterolin ja triglyseridien kanssa ja merkittävästi nostaa sydänsairauksien riskiä silloinkin, kun kolesteroli on normaali tai matala.19

Ratkaisu

Käytä B-monivitamiineja, joiden on osoitettu madaltavan homokysteiinitasoja. Ravintolisään tulisi sisältyä vähintään 1 milligramma metyylifolaattia, 100 milligrammaa B6:ta, 50 milligrammaa tiamiinia (B1) sekä 400 mikrogrammaa B12:ta. Aloita 25 milligrammalla niasiinia (ota ruoan kanssa), ja nosta annosta muutaman päivän päästä 50 milligrammaan. Nosta annostusta siitä hiljalleen optimaaliseen 400 milligramman hoitoannostukseen.

7 Iensairaudet

Etelä-Korean Seoulin National University College of Dentistryn tutkimukseen osallistui 265 sairaalahoitoon päätynyttä, ei-kuolettavan aivoverenkiertohäiriön saanutta sekä 214 kontrollihenkilöä, ja tutkimuksessa selvisi, että parodontiitista kärsivillä oli nelinkertainen todennäköisyys saada infarkti, mikä on kaksinkertainen riski diabetekseen nähden.20 Parodontiitti on tulehdus, joka ei vaikuta ainoastaan ikeniin vaan myös hampaiden siteisiin ja luihin.

Tällaiset periodontaaliset sairaudet on yhdistetty valtimonkovettumatautiin, jossa valtimot kovettuvat ja kapenevat. Eräässä pienessä italialaisessa tutkimuksessa niillä, joilla oli rasvoittumia päänvaltimossa, oli merkittävästi sairaammat ikenet kuin niillä, joilla rasvoittumia ei ollut, vaikka huomioon otettiin muutkin tunnetut sydän- ja verisuonisaurauksien altistajat.21

Lisäksi 31 julkaistun raportin kokoomatutkimuksessa löytyi yhteys iensairauksien sekä valtimonkovettumataudin, sydänkohtauksien ja sydän- ja verisuonisairauksien väliltä.22 Ientemme ja sydämemme terveyden välillä on selvästi yhteys.

Ien- ja sydänsairaudet ovat molemmat seurausta huonosta ruokavaliosta ja ravintoaineiden kuten koentsyymi Q10:n (CoQ10) puutteesta. Q10 on vitamiinintapainen entsyymi, jota löytyy lähes kaikista kehon soluista. CoQ10 osallistuu solujen energiantuotantoon ja suojaa solujen kalvoja hapettumisen vaurioilta. Sitä on valtavan paljon sydämessä sydämen solujen suuren energiantarpeen takia. Tutkimukset viittaavat siihen, että jopa 96 prosentilla iensairauksista kärsivistä voi olla normaalia matalammat CoQ10-tasot.23

C-vitamiinin puute on myös yhdistetty sekä iensairauksiin että sydänsairauksiin. Eräässä suomalaisia ja venäläisiä miehiä seuranneessa tutkimuksessa todettiin, että parodontiitista kärsivillä oli todennäköisemmin vähän C-vitamiinia veressään – mikä on tunnettu sydänkohtaukselle altistaja.24

Omega-3-rasvahapoilla voi myös olla osansa ienten terveydessä. Harvardissa hiljattain tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että "ruokavalion suuri DHA-pitoisuus [dokosaheksaeenihappo] ja pienemmässä määrin suuri EPA-pitoisuus [eikosapentaeenihappo] olivat yhteydessä parodontiitin vähäisempään esiintymiseen" yli 9 000 amerikkalaisella aikuisella.25 Omega-3-rasvat tunnetaan niiden tulehdusta torjuvista ominaisuuksista ja sydämen terveyden edistämisestä.

Ratkaisu

Käytä ravintolisinä CoQ10:tä (60–200 mg / pv), C-vitamiinia (1–3 g / pv) sekä omega-3-rasvahappoja (1 000–1 500 mg / pv) kala- tai pellavansiemenöljyn muodossa. Käy suuhygienistillä vähintään puolen vuoden välein.

8 Saatko liian vähän kromia?

Tutkittuaan vuosien aikana tuhansia potilaita brittiläinen ravitsemuspioneeri tohtori Stephen Davies tajusi, että potilaiden ikääntyessä heidän kromitasonsa poikkeuksetta putoavat, mutta riittävästi kromia tarvitaan insuliinireseptorien toimintaan. Ainakin 13 kontrolloitua testiä on osoittanut, että nostamalla kromitasot ruokavalion tai ravintolisien avulla kymmenkertaiseksi nykyaikaisen keskivertoruokavalion määrään nähden voidaan vähentää insuliiniresistenssiä ja normalisoida verensokeria.26

Ratkaisu

Käytä hivenaineravintolisää, joka sisältää kromia.

9 Liikutko liian vähän?

Liian vähäinen liikunta heikentää kehon kykyä säännellä sokereiden määrää. Bostonilaiset tutkijat selvittivät, että vain yksi liikuntakerta lisäsi luustolihasten glukoosin käyttöastetta.27 Itse asiassa kaikenlainen liikunta voi auttaa korjaamaan insuliiniresistenssiä lisäämällä glukoosin kulkeutumista kehossa ja täten auttaa ehkäisemään tyypin 2 diabetesta, kun haima ei enää pysty tuottamaan kehon glukoositasoa ylläpitävää insuliinia.

Ratkaisu

Liiku vähintään 20 minuuttia päivässä kumulatiivisesti. Kaikkein paras liikuntamuoto on reipas kävely.

Tämä artikkeli on ote MLEKS:n uusimmasta kirjasta Heart Disease: Drug-free Alternatives to Prevent and Reverse Heart Disease (Hay House, 2016, 12 €), jonka on toimittanut Lynne McTaggart. Se on saatavilla kirjakaupoista ja esimerkiksi Amazon- ja www.hayhouse.co.uk-verkkokaupoista

VIITTEET

1JAMA Intern Med, 2014; 174: 516–24

2www.atkins.com/how-it-works/library/articles/the-role-of-dietary-fats-and-cholesterol-in-heart-health

3Lancet, 1994; 343: 1268–71

4J Lipid Res, 1992; 33: 399–410

5Lancet, 1993; 341: 581–5

6Br J Prev Soc Med, 1975; 29: 82–90

7EMBO Mol Med, 2014; 6: 744–59

8Circ Heart Fail, 2014; 7: 552–7

9Lancet, 2004; 364: 937–52

10 Arterioscler Thromb, 1994; 14: 54–9

11 J Periodontol, 2008; 79 [8. liite]: 1544–51

12 N Engl J Med, 2005; 352: 20–8

13 BMJ, 2000; 321: 199–204

14 Am J Pathol, 1969; 56: 111–28

15 JAMA, 1995; 274: 1049–57

16 N Engl J Med, 1995; 332: 286–91

17 JAMA, 1992; 268: 877–81

18 N Engl J Med, 1997; 337: 230–6

19 Eur J Cardiovasc Prev Rehabil, 2009; 16: 150–5

20 J Periodontol, 2008; 79: 1652–8

21 Atherosclerosis, 2010; 213: 263–7

22 Ann Periodontol, 2003; 8: 38–53

23 Alt Med Rev, 1996; 1: 11–7

24 Clin Diagn Lab Immunol, 2003; 10: 897–902

25 J Am Diet Assoc, 2010; 110: 1669–75

26 Diabetes Technol Ther, 2006; 8: 677–87

27 Annu Rev Med, 1998; 49: 235–61

LAATIKKO

Tekorasvojen tositarina

Edesmennyt tohtori Mary Enig työskenteli kemian ja biokemian laitoksella Marylandin yliopistossa, ja kun hän analysoi noin 600 ruoan transrasvahappopitoisuutta, hän tuli siihen tulokseen, että amerikkalaiset syövät 11–28 grammaa näitä epäterveellisiä rasvoja päivässä – ja se muodostaa viidenneksen heidän rasvansaannistaan.1

Vertailun vuoksi, isot ranskanperunat, jotka on paistettu osittain vedytetyssä rasvassa, sisältävät kahdeksan grammaa transrasvahappoja, samoin kuin 60 grammaa sulatejuustoa.

Intialaisen Guru Jambheshwar University of Science and Technology -yliopiston tutkijat kertovat, että transrasvat saattavat olla vastuussa 30 000–100 000 sydänperäisestä kuolemasta vuosittain yksin Yhdysvalloissa.2 Välimeren maissa taas sydänsairauksia esiintyy vähän, sillä Välimeren ruokavalion pääasiallinen rasva on oliiviöljy.3

VIITTEET

1Enig MG. Know Your Fats. Bethesda, MD: Bethesda Press, 2000

2J Food Sd Technol, 2011; 48: 534–41

3Clin Interv Aging, 2007; 2: 109–15

LAATIKKO

Yhteys ien- ja sydänsairauksien välillä

Tutkijat epäilevät, että iensairaudet eivät aiheuta tulehdusta vain suussa vaan saattavat ajan mittaan johtaa myös systeemiseen tulehdukseen, jonka nykyään tiedetään olevan merkittävässä osassa monissa sellaisissa sairauksissa, joita ei yleensä mielletä tulehduksiksi, kuten sydän- ja verisuonisairauksissa. Tulehdusteoria saattaa siis selittää, miksi periodontaaliset sairaudet on yhdistetty muihin systeemisiin sairauksiin kuten diabetekseen1, nivelreumaan2, Alzheimerin tautiin3 ja krooniseen munuaisten vajaatoimintaan4.

Kuten italialaistutkimuksesta näkyy, iensairauksien hoitaminen voi vaikuttaa suotuisasti myös muuhun kehoon. Kun tutkijat tutkivat 35:n lievää tai keskivaikeaa iensairautta sairastavan mutta muuten terveen päänvaltimoita, he löysivät ennen hoitoa paljon tulehdusmarkkereita. Vuosi hoidon jälkeen suun bakteerit olivat merkittävästi vähentyneet ja valtimonkovettumataudin turvottamat verisuonten seinämät pienentyneet.5

VIITTEET

1 Ann Periodontal, 2001; 6: 125–37

2 Arthritis Res Ther, 2010; 12: 218

3 Alzheimers Dement, 2008; 4: 242–50

4 Curr Opin Nephrol Hypertens, 2010; 19: 519–26

5 FASEB J, 2009; 23: 1196–204