MITÄ LÄÄKÄRIT EIVÄT KERRO SINULLE

Swipe to the left

Pieni purema, pitkä sairaus

Pieni purema, pitkä sairaus
2 years ago 1115 Katselut Ei kommentteja

Helen Harvey saavutti lääketieteellisen mahdottomuuden: hän parani sairastettuaan borrelioosia 16 vuoden
ajan sen jälkeen, kun punkki oli purrut häntä.

Jos on olemassa salaisia tauteja, niin Lymen tauti eli borrelioosi on sellainen.
Se on bakteeri-infektio, jonka aiheuttaa punkin purema, jonka voi saada kävellessään pitkässä heinikossa tai metsäalueilla.
Useimmat ihmiset eivät edes huomaa, että heitä on purtu, ja vain yksi kymme¬nestä tapauksesta saa diagnoosin. Sil¬loinkin hoito – yleensä suuret annokset antibioottia – on tehokasta vain ensim¬mäisen kuukauden ajan puremasta. Sen jälkeen diagnoosi ja hoito vaikeutuvat ja oireista syytetään monia muita tauteja, kuten fibromyalgiaa, masennusta, IBS:ää (ärtyvän suolen oireyhtymää), tinnitus¬ta (korvien soimista), unettomuutta ja lihasheikkoutta.
Helen Harvey, 39, kärsi kaikista näistä oireista ja muistakin sairastaessaan borre¬lioosia 16 vuoden ajan, kunnes se lopulta diagnosoitiin ja hoidettiin onnistuneesti. Tämä on jo itsessään uskomaton väite, koska jo muutaman kuukauden infek¬tion jälkeen taudista tulee yhä vaikeampi hoitaa, mutta silti Helen onnistui siinä detoxin, ravitsemuksen ja homeopatian avulla.

Mutta ennen kuin Helen tajusi, mikä ongelma oli, hänen läheiset ihmissuhteen¬sa kärsivät. Monet ystävät ja perheenjäse¬net pitivät häntä hysteerikkona. Lääkärien mielestä hän oli huomionhakuinen – mu¬kaan luettuna eräskin spesialisti, joka käski hänen ”ryhdistäytyä” ja jatkaa liikunnan harrastamista ja määräsi hänelle masen¬nus- ja unilääkkeitä.
Asia valkeni vasta, kun Helenillä diagnosoitiin fibromyalgia, yleistilan häiriö, joka aiheuttaa laaja-alaista kipua ja ärtyneen suolen oireyhtymää. Etsiessään tietoa internetistä hän luki, että monet fibromyalgiatapaukset ovat todellisuu¬dessa borrelioosia. Aiheeseen liittyvillä si¬vustoilla hän näki kuvia ihottumasta, joka ilmestyy heti punkin pureman jälkeen – ja hän tunnisti aivan saman kuvion, joka oli ilmestynyt hänen iholleen kun hän oli ollut Australiassa.
Opintojensa jälkeisellä matkallaan Länsi-Australiassa hän oli yhtäkkiä alkanut kärsiä ”oudosta flunssan kaltaisesta sairaudesta”; hän oli hyvin väsynyt, hänen imusolmukkeensa turposivat; hänellä oli ”outoja möykkyjä ympäri päätä”, ja outo pyöreä ihottuma jaloissaan.

Hänen oireensa eivät parantuneet, kun hän palasi Isoon-Britanniaan. Hän alkoi kärsiä ahdistuksesta, masennuksesta ja unettomuudesta – jotka jatkoivat hänen piinaamistaan vuosikymmenen ajan – ja hän alkoi tuntea voimakasta lihassärkyä oikealla puolellaan. Tinnitus alkoi neljä vuotta myöhemmin hänen ollessaan lomalla.

Raskaussäryt
Helen tuli raskaaksi vuotta myöhemmin, mentyään naimisiin Julianin kanssa, mut¬ta raskaus oli hänelle hirveää aikaa. Hän oli jatkuvasti uupunut ja kärsi vakavasta turvotuksesta (nesteen kertymisestä) niin, että viikolla 20 hänellä diagnosoitiin po¬lyhydramnios (liikaa lapsivettä). Hänen painonsa nousi 38 kiloa ja George-vauva syntyi keisarinleikkauksella.
Hänen ahdistuksensa paheni, ja hänelle määrättiin sitalopraamia, SSRI-masen¬nuslääkettä (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä). Mutta 14 kuukauden kuluttua Georgen syntymästä hän oli uudelleen raskaana. Liiallisen lapsiveden ja suuren painonnousun takia Helenin lääkäri ajatteli, että hänellä oli raskaus¬diabetes ja aloitti hänellä metformii¬ni-diabeteslääkityksen. Hän vaihtoi Helenin masennuslääkkeen amitriptylii¬niin, trisykliseen lääkkeeseen. Cocktailiin lisättiin tarvittaessa otettava unitabletti.
”Olin aivan uupunut koko raskauden ajan. Makasin öisin hereillä ihmetellen, miten selviytyisin seuraavasta päiväs¬tä. Joka paikkaan sattui, ja olin aina tuskainen, stressaantunut, uupunut ja oloni tuntui täysin myrkytetyltä”, hän sanoi. Hän lihoi toistamiseen 38 kiloa ja synnytti Jackin ennenaikaisesti – taas keisarinleikkauksella.

Helen sanoo Jackin hoitamisen olleen kahden vuoden ajan yhtä sumua. Lapsi kärsi jatkuvasti koliikista ja refluksista eikä nukkunut tai syönyt kunnolla. ”Olin täysin nääntynyt, ja väsymys oli todella heikentävää. Muistan niin elävästi, kun katsoin toisia äitejä ym¬pärilläni niiden ensimmäisten kahden vuoden aikana kahden poikani kanssa, ja ihmettelin, miten muut selvisivät päivästä ilman loputonta tarvetta levätä. Olin niin masentunut, kivulias ja hyvin yksinäinen. Kukaan ei ymmärtänyt päi¬vittäistä kidutusta, jota kestin. En voinut tavata ystäviäni kovin pitkään, koska minun tarvitsi levätä, ja minusta tuntui, etten voinut selittää ihmisille miksi, kos¬ka en tiennyt, mikä minussa oli vikana. Raahasin itseni läpi jokaisen päivän ja huolehdin jatkuvasti siitä, miten selviäi¬sin lasten kaikkien vaatimusten kanssa, kun halusin vain romahtaa sohvalle päivän jokaisena minuuttina.”

Ja mikä pahinta, hänellä ei vieläkään ollut aavistustakaan, mikä häntä vaiva¬si. Tähän mennessä hänen oirelistaansa lukeutuivat vakava ja pysyvä lihaski¬pu kehon oikealla puolella, vartalon jäykkyys jatkuva väsymys, tinnitus, akne kasvoissa ja vartalolla, sumuiset aivot, unettomuus, paha kuukautisia edeltävä oireyhtymä (PMT), ahdistus ja paniikkikohtaukset, lämpöyliherkkyys, metallin maku suussa, kipu leuoissa, herkät hampaat ja ientulehdus, ruu¬sufinni oikeassa poskessa, ei libidoa, är¬tyvä virtsarakko, herkkyys kemiallisille tuotteille, IBS-oireet kuten närästys ja ripuli, jatkuva sammas, suun vertavuo¬tavat haavat, ruoka-aineyliherkkyys, poskionteloiden ahtauma, matala verenpaine (hypotensio), kylmät jalat, varpaiden kihelmöinti, hermosärky, kuiva iho, huimaus ja toistuvat virusin¬fektiot.
Hän tapasi perhelääkärin kerran kuukaudessa muutaman minuutin ajan kerrallaan. ”Itkin ja sanoin, kuinka paljon kipuja minulla oli ja miten en voinut kestää melua korvissani, ja kuin¬ka ahdistunut olin ja miten en saanut nukuttua, ja he antoivat seuraavan reseptin masennus- ja unilääkkeille. Vihasin pillereiden syömistä, mutta en nähnyt mitään muuta keinoa.”

Hyödyllisiä vaihtoehtoja
Helen alkoi tavata ravintoterapeuttia, joka diagnosoi suoliston ongelmia, sieni-infektion ja korkean ammoniakki¬tason, jotka olivat osasyinä hänen väsy¬mykselleen. Hän otti ”ämpärikaupalla” ravintolisiä ja aloitti sieni-infektiota tor¬juvan ruokavalion – joka auttoi – vaikka kipu, tinnitus ja uupumus säilyivät.
Hän kävi myös vyöhyketerapiassa, kinesiologiassa ja akupunktiossa, jotka kaikki auttoivat jossain määrin. Lisäksi Helen maksoi käydäkseen yksityisel¬lä erikoislääkärillä, kun hänen oma lääkärinsä ei enää keksinyt uusia tapoja auttaa. Erikoislääkäri sanoi: ”Joskus oireillemme ei ole mitään syytä”.
Erikoislääkäri ”repi minut kappa¬leiksi”, sanoi Helen. Hän käski Helenin ryhdistäytyä, lakata olemasta huono vaimo ja alkaa taas harrastaa liikuntaa.
Näihin aikoihin Helenin asiat alkoi¬vat vihdoin muuttua.
Jackin tila oli huomattavasti pahen¬tunut hänen saatuaan MMR-rokotteen – hänen puheensa kehitys pysähtyi, hän menetti kävelykykynsä ja hän oli jatkuvasti sairas seuraavien kahdeksan kuukauden ajan. Eräs ystävä suositteli homeopaatti Meike Lawrencea, jonka klinikka oli lähellä heidän kotiaan Ashteadissa, Surreyssa.

Ensimmäisen konsultaation jälkeen Jack reagoi voimakkaasti homeopaatti¬seen lääkkeeseen, hänellä oli oksentelua ja paha ripuli lähes kahden viikon ajan. Kolmen viikon kuluttua hän alkoi taas puhua, ja paranemiskriisi jatkui sen jälkeen, kun Meike antoi hänelle toisen lääkkeen. Nyt Jack on kukoistava neli-vuotias, joka olisi ollut autismin kirjolla ilman homeopatiaa, sanoo Helen.
Helen päätti itsekin käydä Meikella, mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli käy¬nyt verikokeessa borrelioosia varten, sillä fibromyalgiadiagnoosin jälkeen hän oli alkanut epäillä borrelioosia. Tulokset oli¬vat negatiiviset, mikä ei ollut yllättävää 16 vuoden jälkeen; jo muutaman kuukauden tartunnan jälkeen verikoe borrelioosin testaamista varten on hyvinkin epätarkka.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa
Vaikka borrelioosin oireet olivat ryöstäy¬tyneet hallinnasta, varsinkin kun molem¬mat vaikeat raskaudet olivat alentaneet hänen vastustuskykyään, Helen huomasi, että Meike ei keskittynyt tautiin aloittaes¬saan hoidon.
Sen sijaan hän oli kiinnostuneempi Helenin yleisestä henkisestä hyvinvoin¬nista ja valmisti yleisterveyttä parantavan lääkkeen. Helen päätti myös lopettaa masennuslääkkeet, joita hän oli ottanut säännöllisesti kahden vuoden ajan.
Seuraavien kuukausien aikana vanhat uskomukset ja traumat – erityisesti tukahdutettu suru hänen äitinsä kuole¬masta – tulivat pintaan. ”Tunteiden tu¬kahduttaminen oli rasittanut elimistöäni valtavasti ja heikentänyt immuunijärjes¬telmääni niin, ettei se pystynyt torjumaan saamiani infektioita”, sanoi Helen.
Hänellä oli jatkuvaa nenänielun li¬maisuutta, yskää ja vilustumisia, mutta hän myös huomasi, että kipu, jäykkyys ja tinnitus olivat helpottamassa ja hänen masennuksensa ja ahdistunei¬suutensakin helpottivat. Viidentenä kuukautena Helen huomasi, että tinni¬tus ja särky olivat loppuneet täysin; itse asiassa jokainen oire oli paranemassa tai poistunut.
Meiken mielestä Helenin maksa oli heikko, ja hän ehdotti maksanpuhdis¬tuskuuria. Helen noudatti Andreas Mo¬ritzin protokollaa ja teki suolihuuhtelun ennen jokaista maksanpuhdistusta. Häneltä tuli noin 300 kiveä ensimmäi¬sen puhdistuksen aikana. Koko menette¬ly oli ”erittäin epämiellyttävä, ja oksensin pari kertaa”. Hän tekee vieläkin puhdis¬tuskuurin joka kuukausi, ja häneltä tulee edelleen lisää kiviä.

Tie paranemiseen
Neljä kuukautta maksanpuhdistusten aloittamisesta Helen on palannut pelaa¬maan tennistä useita kertoja viikossa, ilman väsymystä jälkeenpäin. Hän myös lenkkeilee, pyöräilee, nostaa painoja salilla ja nukkuu hyvin. ”Minulla ei ole kroonista väsymystä eikä kipua, ei jäyk¬kyyttä, ja ihoni hehkuu. Olen laihtunut paljon, ei tinnitusta, ei huimausta, ei hassuja hajuja, ei outoja makuja, ei ma¬sennusta – olen onnellinen, positiivinen, rauhallinen ja täynnä elinvoimaa... Ero yli vuoden takaiseen on uskomaton.”
Helen noudattaa myös päivittäistä de¬tox-suunnitelmaa Epsomin kylpysuolal¬la ja hän juo sitruunavettä, syö luonnon¬mukaisesti ja vain pieniä annoksia lihaa. Lisäksi hän juo paljon vettä.
Entä mitä hänen lääkärinsä ajattelevat hänen ainutlaatuisesta täyskäännökses¬tään? ”En ole ollut juurikaan yhteydessä lääkäriin viimeisen vuoden aikana, mutta kun lyhyesti mainitsin edistykseni ja menestykseni maksanpuhdistuksilla ja homeopatialla, kohtasin täydellisen mielenkiinnon puutteen ja tyrmäyk¬sen, että sellaiset menetelmät eivät voi koskaan toimia.”