MITÄ LÄÄKÄRIT EIVÄT KERRO SINULLE

Swipe to the left

Astman hoitoa ruokavaliolla

Astman hoitoa ruokavaliolla
2 years ago 5877 Katselut Ei kommentteja

Useimmat astmasta kärsivät kääntyvät inhalaattorien tai steroidien puoleen sairautensa hoidossa, mutta muutamat tavalliset ruoat ja ravintolisät voivat lopettaa pihinäsi lopullisesti, kertoo tohtori Leo Galland

Astmasta on tullut maailmanlaajuinen epidemia, ja siitä kärsii maailmassa yli 300 miljoonaa ihmistä. Yhdysvalloissa astmaatikkoja on 25 miljoonaa ja Isossa-Britanniassa 5,4 miljoonaa. Astmaa esiintyy nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja yksi kymmenestä amerikkalaisesta kärsii astmasta jossain vaiheessa elämässään.

Tiedämme, että 50–80 prosenttia kaikista astmatapauksista johtuu allergioista1, eikä kyse ole vain ilmassa kulkevista allergian aiheuttajista, kuten pölystä, hiukkasista, eläinhilseestä, homeesta ja siitepölystä, vaan myös ruoka-allergioista, jotka liittyvät 10–50 prosenttiin tapauksista.2 Mutta viimeisen vuosikymmenen aikana tutkijat ovat tutkineet tarkkaan erilaisten ruokien ja ravintolisien (esim. antioksidanttien) roolia astman estämisessä ja hoitamisessa. Heidän löytönsä ovat kerrassaan paljastavia. Esimerkiksi:

  • Astmasta kärsivillä on veressään vähemmän ruokavaliosta saatavia antioksidantteja kuten A-, C- ja E-vitamiineja3, ja näiden tärkeiden ravintoaineiden puutteen taso kulkee käsi kädessä astman vakavuuden kanssa. Vakavammasta astmasta kärsivillä on suurempi puutostila kuin lievemmästä astmasta kärsivillä.4
  • Hedelmistä ja vihanneksista paljon antioksidantteja saavat kärsivät vähemmän astmasta kuin ne, jotka syövät tyypillisen länsimaisen ruokavalion mukaisesti vähän vihanneksia ja hedelmiä. Suuressa suomalaisessa tutkimuksessa selvisi, että mitä vähemmän ruokavalio sisältää hedelmistä ja vihanneksista saatavia flavonoidiantioksidantteja, sitä todennäköisempää on astman sairastaminen ja sen vakavuus.5

Vielä ei ole selvää, johtuuko yhteys antioksidanttien puutteen ja astman välillä siitä, että astman hapettumisstressi tuhoaa antioksidantteja, vai siitä, että astmaatikoilla on lähtökohtaisestikin huonompi ruokavalio. Oli miten oli, antioksidanttipitoisten ruokien lisääminen ruokavalioon saattaa hyvinkin auttaa pihinäsi estämisessä tai hoitamisessa.

Syö paljon vihreää (ja punaista ja oranssia)

The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan, miten australialaiset tutkijat jakoivat ryhmän astmasta kärsiviä aikuisia kahteen ryhmään; toiselle osoitettiin antioksidanttipitoinen ruokavalio, joka sisälsi viisi annosta vihanneksia ja kaksi annosta hedelmiä päivittäin, ja toiselle osoitettiin vähän antioksidantteja sisältävä ruokavalio, johon kuului korkeintaan kaksi annosta vihanneksia ja yksi annos hedelmiä päivässä.

Kahden viikon jälkeen antioksidanttipitoista ruokavaliota noudattaneilla oli hengitystesteissä paremmat keuhkojentoimintatulokset kuin vähän antioksidantteja kuluttaneilla. Itse asiassa 14 viikon kuluttua vähäantioksidanttista ruokavaliota noudattaneilla oli paitsi huonommin toimivat keuhkot myös korkeammat C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tasot veressään, mikä on systeemisen tulehduksen merkki.6

Australialaiset tutkijat osoittivat sitten, että lisäämällä vähäantioksidanttiseen ruokavalioon vain tomaattimehua (n. kaksi lasia päivässä) testihenkilöiden keuhkojen tulehdusta saatiin vähennettyä.7

Tomaatit ovat erinomainen karotenoidien ja C-vitamiinin lähde, ja tomaattimehua juoneilla astmaatikoilla oli vähäantioksidanttista ruokavaliota noudattaneita vähemmän valkosoluja limassaan.

Pelkkä tomaattimehu ei kuitenkaan parantanut ilman kulkemista keuhkoissa. Antioksidanttipitoinen luomuruokavalio oli tässä tomaattimehua tehokkaampi.

Oikeanlaista E-vitamiinia

Toinen mahdollinen astman aiheuttaja on liiallinen määrä yhdenlaista E-vitamiinia ja muiden E-vitamiinien puute. E-vitamiini on ehkä tunnetuin ruokavalion antioksidantti. Luonnossa esiintyy kahdeksaa E-vitamiinin muotoa, joista kaksi hallitsee ihmiskehon kudoksia: alfa-tokoferoli ja gamma-tokoferoli.

Alfa- ja gamma-tokoferoli taistelevat eri tavalla tulehduksia vastaan.

Eläimillä ja ihmisillä tehdyissä laboratoriokokeissa gamma-tokoferolilla osoitettiin olevan ainutlaatuisia vaikutuksia, jotka saattavat auttaa bakteerien, savun tai otsonin aiheuttamissa akuuteissa tulehdustiloissa.8

Chicagon Northwestern Universityn tutkijat osoittivat, että gamma-tokoferoli lisäsi sekä keuhkoputkien hyperreaktiivisuutta että tulehdusta torjuvien eosinofiilien (eräänlaisten valkosolujen) määrää keuhkojen kudoksissa, kun taas alfa-tokoferoli toimii päinvastaisella tavalla.9

Kun toinen tutkijatiimi Northwesternissä tutki 4 526 astmaatikkoa, he huomasivat, että korkeammat veren gamma-tokoferolimäärät liittyivät huonompaan keuhkojen toimintaan, kun taas korkeammat alfa-tokoferolitasot liittyivät parantuneeseen keuhkojen toimintaan.10

Tutkijat päättelivät, että kroonisessa allergisessa astmassa alfa-tokoferoli toimii tulehduksen torjujana ja estää hengitysteiden hyperaktiivisuutta, kun taas gamma-tokoferoli on tulehdusta edistävä tekijä, joka lisää hengitysteiden hyperaktiivisuutta ja jopa sotkee alfa-tokoferolin hyötyvaikutusta.11

Useissa muissa tutkimuksissa on todettu astmaatikkojen veressä olevan vähemmän alfa-tokoferolia.12

Northwestern Universityn tutkijat uskovat, että kaiken takana piilee se, että näillä kahdella E-vitamiinin muodolla on päinvastainen vaikutus PKC-entsyymiin (proteiinikinaasi C), joka kuljettaa tulehdusta aiheuttavia soluja kudoksiin tulehduksen aikana.13

PKC lisää astmaan liittyvää tulehdusta ja lisää hengitysteiden rakenteen muutoksia, mikä liittyy edenneeseen astmaan.14 Allergisten hiirten keuhkoissa alfa-tokoferoli estää ja gamma-tokoferoli edistää PKC:n toimintaa.

Northwesternin tutkijoiden teoria saa tukea Vanderbilt Universitystä Tennesseen Nashvillesta, missä 33:lle allergisesta astmasta kärsivälle annettiin 1 500 IU:ta luonnollista alfa-tokoferolia neljän kuukauden ajan.15

Tutkijat valitsivat luonnollisen alfa-tokoferolin muodon, d-alfa-tokoferolin, monissa ravintolisissä käytettävän synteettisen muodon, dl-alfa-tokoferolin sijaan.

Tämä ero on merkittävä, sillä ainoastaan d-alfa-tokoferoli saa aikaan E-vitamiinin normaalit toiminnot.

Ravintolisän tarkoituksena oli lisätä potilailla veren alfa-tokoferolipitoisuutta ja vähentää sen gamma-tokoferolipitoisuutta. Tämän E-vitamiinimuutoksen myötä myös allergisten välittäjien ja hapettumisstressin merkkien määrä väheni keuhkoissa. Samalla väheni hengitysteiden reagointi metakoliiniin, joka on keuhkoputken ahtaumaa aiheuttava kemikaali.

Viimeisen 40 vuoden aikana gamma-tokoferoli on lisääntynyt amerikkalaisten ruokavaliossa ja äidinmaidonkorvikkeessa, mikä johtuu paljolti soijapapuöljyn lisääntyneestä kulutuksesta, sillä se sisältää paljon gamma-tokoferoleja.16 (Muut kasviöljyt, kuten oliiviöljy, sisältävät vain vähän gamma-tokoferoleja).

Monissa E-vitamiinilisissä käytetään soijapapuöljyä kuljettajana, joten E-vitamiinilisät saattavat olla salakavalasti gamma-tokoferolin lähteitä, vaikka niitä mainostettaisiin alfa-tokoferolilähteinä.

Ristiriitaisia tuloksia on saatu kliinisistä kokeista, joissa on käytetty pieniä annoksia E-vitamiinia (yleensä alfa-tokoferolia); eniten hyötyä näyttäisi koituvan niille, jotka altistuvat ilmansaasteille kuten otsonille ja rikkidioksidille. Tällaisessa ympäristössä E-vitamiini tuntuu estävän ilmansaasteiden aiheuttamaa lisääntynyttä hengitysteiden tulehdusta.17

Nämä tutkimustulokset ovat saattaneet minut siihen lopputulokseen, että E-vitamiinilisiä ei tulisi käyttää yksin astmasta kärsivillä. Lisäksi yksin käytettävä E-vitamiinilisä suurina annoksina saattaa edistää hapettumista eikä hapettumisen estoa, mikä saattaa ajan mittaan lisätä hapettumisstressiä.18

Se voi myös vähentää koentsyymi Q10:n määrää veressä. Q10 on elintärkeä solujen toimimisen kannalta. Eräässä eurooppalaisessa tutkimuksessa näkyi merkittävästi matalammat Q10-tasot astmaatikkojen veressä.19 Kun hengitettäviä steroideja astmansa hoitoon tarvitseville annettiin 120 milligrammaa CoQ10-lisiä päivässä, koehenkilöt pystyivät merkittävästi pienentämään streroidiannoksiaan.20

Pähkinänkuoressa: Jos kärsit astmasta, valitse E-vitamiinilisäsi huolellisesti. Valitse luonnollista ja soijatonta d-alfa-tokoferolia ja käytä sitä osana antioksidanttipitoista ruokavaliota. Jos tarpeen, lisää 120 milligrammaa tai enemmän CoQ10:tä päivässä.

Kalaöljyjen voima

Antioksidanttien lisäksi ruokavaliosi rasvoilla on merkittävä vaikutus astmariskiin, ja ruokavaliostasi tai ravintolisistä saamiesi rasvojen muuttamisella voi olla valtava vaikutus astman hoidossa.

Jotkin jalostetut ruoat ja valmisruoat sisältävät transrakenteen, jossa atomit asettuvat kaksoissidoksen vastakkaisille puolille. Transrasvahapot syntyvät, kun monityydyttymättömät rasvahapot altistuvat vedyttämisprosessille, jota ruokateollisuudessa käytetään pidentämään tuotteiden säilyvyyttä. Luontainen vedyttäminen tapahtuu karjaeläinten pötsissä, joten naudanliha ja maito sisältävät vähän transrasvahappoja.

Kansainvälisessä ISAAC-tutkimuksessa (International Study of Asthma and Allergies in Childhood) tutkittiin puolta miljoonaa lasta, ja siinä suurempi transrasvahappojen kulutus todettiin merkittävimmäksi ruokavalioperäiseksi vaikuttimeksi astman kehittymisessä.21

Pienempi eurooppalainen tutkimus totesi, että paljon transrasvahappoja sisältävän margariinin käyttö lisäsi astman riskiä aikuisilla.22

Kehosi pystyy tuottamaan tyydyttyneitä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, mutta se ei pysty tuottamaan monityydyttymättömiä rasvahappoja. Niitä kutsutaan välttämättömiksi rasvahapoiksi, ja ne jaetaan kahteen ryhmään: omega-6- ja omega-3-rasvahappoihin niiden kemiallisen rakenteen mukaan.

Yksi astmaatikkojen hapettumisstressin pääsyistä on NADPH-entsyymin oksidaasi (NOX). Sitä löytyy syöttösoluista ja valkosoluista, ja se aiheuttaa sekä tulehduksia että hapettumisstressiä.

Siitepölyhiukkasista on löydetty niiden oma versio NOX:stä, joten suuret siitepölymäärät voivat aiheuttaa astmaa jopa niillä, jotka eivät ole siitepölylle allergisia.

Italialaisessa Leccen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että vihanneksista, hedelmistä, yrteistä ja mausteista löytyvät flavonoidit voivat estää liiallista NOX:n vaikutusta. Kalaöljyjen sisältämät omega-3-rasvahapot (EPA eli eikosapentaeenihappo sekä DHA eli dokosaheksaeenihappo) ovat myös antaneet lupaavia tutkimustuloksia liiallisen NOX-vaikutuksen estämisessä.23

Tämä saattaa selittää, miksi monissa kliinisissä tutkimuksissa on löydetty hyödyllisiä vaikutuksia, kun astmasta kärsivät ovat käyttäneet omega-3-lisiä.24

Kalaöljyt näyttäisivät olevan erityisen tehokkaita astmaatikkojen allergisten reaktioiden tukahduttamisessa. Iältään 18–30-vuotiaiden amerikkalaisten parissa tehty, Yhdysvaltain terveysviraston tukema 20-vuotinen tutkimus paljasti, että omega-3:n vähäinen saanti ruokavalion kalasta yli kaksinkertaisti astman kehittymisen riskin. Mitä vähemmän omega-3:a saatiin, sitä pahempi astma oli.25

Samanlainen vaikutus näkyi potilailla, joilla oli rasitusastma. Kun Indianan yliopiston tutkijat antoivat päivittäin 5,2 grammaa omega-3:a kalaöljyn muodossa ihmisille, joiden astma järjestään paheni fyysisen ponnistelun myötä, tutkijat huomasivat, että kalaöljy auttoi jo kolmessa viikossa ehkäisemään rasitusastmaa, ja se myös vähensi keuhkoputken tulehdusta ja tarvetta käyttää keuhkoputkia laajentavaa lääkettä.26

Tanskalaisessa tutkimuksessa raskaana olevat naiset saivat päivittäin 2,7 grammaa omega-3:a kalaöljystä 30. raskausviikolta alkaen synnytykseen asti, ja syntyneillä lapsilla esiintyi allergista astmaa 16-vuotiaina 87 prosenttia vähemmän kuin kontrolliryhmällä.27

Vuonna 1986 kirjoitin akateemisen artikkelin, joka julkaistiin The Journal of the American College of Nutrition -lehdessä ja jossa kerroin, että allergioista kärsivillä on suurempi välttämättömien rasvahappojen tarve, sillä heidän solunsa hyödyntävät niitä eri tavalla.28 Välttämättömiä rasvahappoja saa vain ruoasta, ja vaikka sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteista saa omega-6:ta ja omega-3:a, eläintuotteista löytyvät välttämättömät rasvahapot ovat yleensä useammin tyydyttymättömiä kuin kasvituotteiden rasvahapot.

Omega-3-rasvahapot ovat keränneet niin paljon kiinnostusta, koska ne vaikuttavat kehoosi yleensä tulehdusta torjuvalla tavalla. Mutta omega-6-rasvahapot ovat välttämättömien rasvahappojen hallitseva muoto, ja niiden vaikutukset eivät ole niin yksiselitteisiä: ne saattavat joko edistää tai estää tulehduksia.

Tietyt omega-6-rasvahapot saattavat hyödyttää astmaatikkoja, varsinkin, jos niiden saanti tasapainotetaan asianmukaisella omega-3:n saannilla. Minun kokemukseni mukaan tasapaino on avainasemassa, ja suurempi määrä ei ole aina välttämättä parempi.

Tein 1980-luvulla tutkimuksen yhdessä tohtori David Horrobinin sekä tohtori Ross Rocklinin kanssa. Horrobin on rasvahappopioneeri ja Rocklin allergologian ja immunologian professori Tuffs Universityssä. Tutkimuksemme vahvisti, että allergioista kärsivillä voi olla puutteellinen omega-6-happojen sulatus, mikä tarkoittaisi, että jotkut allergikot saattavat tarvita erityisiä omega-6-lisiä saavuttaakseen oikean tasapainon.29

Lisäksi Wyomingin yliopiston tutkijat totesivat, että joidenkin astmaatikkojen olo paheni suurista omega-3-annoksista.30

Kuten selitin Nutrition in Clinical Practice -lehden katsausartikkelissani, korkeampi omega-3:n saanti on yhdistetty näyttöön vähentyneistä tulehduksista valtaväestön parissa.

Tämä on huomattu myös astmaa sairastavilla: suurempi omega-3:n saanti ravinnosta johtaa vähentyneisiin tulehduksiin ja parempaan astman hallintaan, kun taas korkea määrä omega-6:ta ruokavaliosta verrattuna omega-3:een johtaa huonoon astman hallintaan.31

Yksi ratkaisu voisi olla yhdistää omega-3:a ainutlaatuiseen tulehdusta torjuvaan omega-6-rasvahappoon, jonka nimi on gammalinoleenihappo (GLA). Sitä löytyy helokkiöljystä, mustaherukansiemenöljystä ja purasruohoöljystä. Imetettävät vauvat saavat GLA:ta äidinmaidosta. GLA saattaa auttaa omega-6:n ruoansulatusongelmassa, jonka minä ja kollegani löysimme allergikoilta 1980-luvulla.

Muutkin tutkimukset tukevat tätä näkemystä. Yhdistelmä GLA:ta (750 mg / pv) ja EPA:ta (500 mg / pv tätä puhdistettua omega-3:a), jota annettiin neljän viikon ajan nestemäisenä emulsiona allergisille astmaatikoille, vähensi merkittävästi valkosolujen leukotrieenisynteesiä (leukotrieenit ovat tulehduksenaiheuttajia, jotka pahentavat astmaa) ja vähensi myös astmaoireita sekä keuhkoputkia laajentavien inhalaattoreiden käyttöä verrattuna lumelääkkeeseen.32

Pienet pöpöt sisälläsi

Suolistomikrobeilla saattaa olla perustavanlaatuinen vaikutus allergioiden kehittymiseen.

Samoin kuin biodiversiteetin väheneminen heikentää sademetsää, vatsan mikrobien kirjon supistuminen altistaa ihmisiä allergioiden kehittymiselle, mikä luultavasti johtuu suojaavien immuunireaktioiden heikkenemisestä.33 Tämä tuo esiin vaihtoehdon, että oikeanlaisista probiooteista voi olla apua allergioiden ja astman hoidossa.

Tulehdus jossain päin kehoa luo paikallisen elinympäristön, joka suosii lisätulehdusta aiheuttavien mikrobien kasvua. Tätä tilaa kutsutaan dysbioosiksi. Mikrobien näkökulmasta se on oikein järkevää; ne kukoistavat tulehduksen ansiosta, joten ne aiheuttavat sitä lisää. Ei oikeastaan ole väliä, aiheuttivatko mikrobit ongelman alun perin – niistä tulee ongelma hyvin pian.

Lemmikki muuttaa kotisi ja kehosi ekologiaa. Lemmikkiperheillä on todennäköisemmin samat mikrobit, mikä luultavasti johtuu siitä, että kaikki hyväilevät samaa lemmikkiä. Heillä on todennäköisemmin monipuolisempi mikrobisto. Lisäksi lemmikki muuttaa kodin pölyn mikrobeja.

Sanfranciscolaisen Kalifornian yliopiston tutkijat altistivat hiiriä pölylle, joka oli kerätty joko lemmikkikodista tai lemmikittömästä kodista. He yrittivät aiheuttaa hiirille allergista astmaa herkistämällä ne torakoille ja munanvalkuaiselle.

Koiratalouden pölylle altistetut hiiret pystyivät paremmin vastustamaan allergian kehittymistä. Kun niiden suolistomikrobeja tutkittiin, niillä oli paljon suurempi kirjo bakteereja kuin hiirillä, jotka olivat altistuneet lemmikittömän kodin pölylle. Allergialle vastustuskykyisillä hiirillä oli häkellyttävän paljon yhtä bakteeria, Lactobacillus johnsoniita. Kun tutkijat syöttivät L. johnsoniita uudelle hiiriryhmälle, tämä yksi ainoa probiootti suojasi hiiriä allergisen astman puhkeamiselta.34 Ihmisillä suoritetut tutkimukset viittaavat siihen, että probioottilisät tietyillä lactobacillus- ja bifidobakteerikannoilla saattaisivat olla hyödyllinen lisä allergisesta astmasta kärsivien tulehduksen ja oireiden vähentämisessä.

L. gasserin kantaa A5 annettiin kahdeksan viikon ajan taiwanilaisille lapsille, ja parannusta nähtiin kaikissa tutkituissa seikoissa: keuhkojen toiminnassa, astmaoireissa ja veren tulehdusmittareissa.35

Mutta kaikenlaisten lisien parhaat hyödyt saadaan todennäköisimmin, kun ne yhdistetään osaksi täyttä Allergy Solution -ohjelmaa.

Viitteet

1 J Cell Biol, 2014; 205: 621–31

2Prim Care Respir J, 2009; 18: 258–65

3Altern Med Rev, 2012; 17: 42–56

4Br J Nutr, 2010; 103: 735–41

5Am J CIin Nutr, 2002; 76: 560–8

6Am J CIin Nutr, 2012; 96: 534–43

7Free Radic Res, 2008; 42: 94–102

8Free Radic Biol Med, 2008; 45: 40–9; Free Radic Biol Med, 2008; 45: 425–33; Toxicol Pathol, 2009; 37: 481–91

9J lmmunol, 2009; 182: 4395–405

10 Respir Res, 2014; 15: 31

11 Endocr Metab Immune Disord Drug Targets, 2010; 10: 348–66

12 Turk J Pediatr, 2000; 42: 17–21; Lancet, 1999; 354: 482–3

13 Biochem J, 2012; 441: 189–98

14 Exp Lung Res, 2010; 36: 201–10

15 Allergy, 2012; 67: 676–82

16 Am J Respir Crit Care Med, 2013; 188: 279–84

17 Am J Respir Crit Care Med, 2002; 166: 703–9

18 Bio Drugs, 2006; 20: 271–3

19 Allergy, 2002; 57: 811–4

20 Biofactors, 2005; 25: 235–40

21 Lancet, 1999; 353: 2040–1; Respir Res, 2010; 11: 8

22 Eur J CIin Nutr, 2005; 59: 8–15

23 Am J Physiol Heart Circ Physiol, 2007; 293: H2344–54

24 Inflammation, 2001; 25: 17–23

25 Am J CIin Nutr, 2013; 97: 173–8

26 Chest, 2006; 129: 39–49

27 Am J CIin Nutr, 2008; 88: 167–75

28 J Am Coll Nutr, 1986; 5: 213–28

29 Lipids, 1986; 21: 17–20

30 Am J CIin Nutr, 1997; 65: 1011–7

31 Nutr Clin Pract, 2010; 25: 634–40

32 Curr Med Res Opin, 2008; 24: 559–67

33 Curr Opin Clin Nutr Metab Care, 2014; 17: 261–6

34 Proc Natl Acad Sd USA, 2014; 111: 805–10

35 Pediatr Pulmonol, 2010; 45: 1111–20

Tohtori Leo Gallandin ja Jonathan Gallandin The Allergy Solution (Hay House, 2016) on saatavilla osoitteessa www.hayhouse.co.uk.

"Hedelmistä ja vihanneksista paljon antioksidantteja saavat kärsivät vähemmän astmasta kuin ne, jotka syövät tyypillisen länsimaisen ruokavalion mukaisesti"

"Ruokavaliosi rasvoilla on merkittävä vaikutus astmariskiin, ja ruokavaliostasi tai ravintolisistä saamiesi rasvojen muuttamisella voi olla valtava vaikutus astman hoidossa"

"Probioottilisät tietyillä lactobacillus- ja bifidobakteerikannoilla saattaisivat olla hyödyllinen lisä allergisesta astmasta kärsivien tulehduksen ja oireiden vähentämisessä"

LAATIKKO

Hapettumisstressi ja astma

Kaikkien astmaatikkojen keuhkoja yhdistää ilmiö nimeltä hapettumisstressi, ja se lisääntyy astman vakavuuden mukaan.1

Kehosi käyttää happea polttaessaan ravintoa energiaksi ja tuhotessaan vaarallisia bakteereita. Hapettumisprosessi on kuin hyvin hallittu tulipalo, joka muistuttaa polttomoottoria. Kehossasi on myös antioksidanttinen puolustusjärjestelmä, joka hallitsee paloa ja estää sitä vaurioittamasta solujasi.

Hapettumisstressi on tulosta epätasapainosta näiden kahden toiminnon välillä, hapettumisen ja antioksidaation. Kaikki kudostesi happi tulee kehoosi hengityselinten kautta, joten keuhkosi ovat erityisen alttiit hapettumisstressille, ja mikään ei pahenna tätä alttiutta yhtä tehokkaasti kuin tulehdus.

Hapettumisstressin on osoitettu suoraan aiheuttavan keuhkoputkien ahtaumaa ja hengitysteiden yliherkkyyttä sekä lisäävän limaneritystä.2 Sillä on myös avainrooli tunnetussa yhteydessä ilmansaasteiden ja allergisen astman välillä.

Ilmansaasteet ovat olennainen tekijä sekä astman kehittymisessä että sen pahenemisessa: ne voivat laukaista hapettumisstressin kenellä tahansa, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, että astmaatikot saavat ilmansaasteista voimakkaan tulehdusreaktion eli ne aiheuttavat hapettumisstressiä.3

Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että astmaatikot minimoivat altistumisensa ilmansaasteille ja erityisesti tupakansavulle.

Tupakansavu sisältää yli 4 700 erilaista kemiallista yhdistettä ja erittäin korkeita oksidanttipitoisuuksia (10 triljoonaa molekyyliä yhdessä henkäyksessä). Jotkut näistä jäävät kiinni hengitysteiden soluihin ja aiheuttavat vaurioita vielä pitkään savulle altistumisen jälkeen.4

Viitteet

1Ann Am Thorac Soc, 2013; 10. liite: S150–7

2Mol Immunol, 2013; 56: 57–63

3Curr Opin Allergy Clin Immunol, 2012; 12: 133–9

4Environ Health Perspect, 1985; 64: 111–26; Free Radio Biol Med, 1989; 7: 9–15

LAATIKKO

Allergy Solutionin öljynvaihto

Seuraa alla olevia periaatteita, jos haluat syödä mahdollisimman terveellisiä rasvoja. Jos olet allerginen jollekin alla listatulle ruoka-aineelle, vältä sitä ja valitse tilalle toinen.

Syö riittävästi omega-3-ruokia.

Kasvien pääasiallinen omega-3-muoto on alfalinoleenihappo (ALA). Kala sisältää lisäksi kahta muuta omega-3:a – EPA:ta (eikosapentaeenihappo) ja DHA:ta (dokosaheksaeenihappo) – ja kehosi pystyy muuntamaan osan ALA:sta EPA:ksi ja DHA:ksi. Kaikilla omega-3:n muodoilla näyttäisi olevan terveysvaikutuksia.

Hyviä ALA:n lähteitä ovat: siemenet, kuten chian siemenet, pellavansiemenet, hampunsiemenet ja sabjan siemenet, saksanpähkinät (saksanpähkinäöljystä saa maukasta salaattikastiketta) sekä vihreälehtiset vihannekset kuten pinaatti ja lehtikaali (vaikka niissä on vähän rasvaa, säännöllisesti syötynä niistä saa hyvin omega-3-rasvoja).

Syö omega-3-pitoista kalaa kahdesti viikossa, paitsi jos olet allerginen kalalle. Hyviä EPA- ja DHA-lähteitä ovat lohi, sardiinit, taimen, makrilli, silli ja anjovis. Varoitus: tonnikalassa on paljon elohopeaa, sillä se on suuri petokala, joten syö tonnikalaa vain kerran kuukaudessa.

Vältä ruokia, jotka sisältävät vedytettyjä tai osittain vedytettyjä kasvirasvoja, joita löytyy margariineista ja monista leivonnaisista. Varoitus: älä koskaan luota etikettiin, jossa lukee "ei transrasvoja" tai "transrasvaton", sillä valmistajat saavat laittaa tuotteisiinsa tämän tekstin, jos annos sisältää alle 500 mg transrasvoja, ja kun annoksista tehdään tarpeeksi pieniä, monet näitä myrkyllisiä rasvoja sisältävistä ruoista voidaan merkitä transrasvattomiksi.

Käytä ruoanlaitossa pääasiassa ekstra-neitsytoliiviöljyä ja vältä omega-6-pitoisia öljyjä kuten maissiöljyä, safloriöljyä, auringonkukkaöljyä ja soijapapuöljyä.

Käytä omega-3-ravintolisiä järkevästi. Kalaöljyä käyttävillä astmaatikoilla tehdyissä tutkimuksissa on huomattu positiivisia vaikutuksia ilman kulkuun1 ja merkittävää oireiden ja hengitysteiden yliherkkyyden vähenemistä.2 Muissa tutkimuksissa positiiviset vaikutukset ilmenivät jo kuukauden aikana, kun päiväannostus oli 690 milligrammaa, kolme grammaa tai jopa 5,4 grammaa.3

Viitteet

1 Int Arch Allergy Appl Immunol, 1991; 95: 156–7

2 Eur Respir J, 2000; 16: 861–5

3 Int Arch Allergy Immunol, 2009; 148: 321–9; Respiration, 1998; 65: 265–9; Am Rev Respir Dis, 1989; 139: 1395–400

LAATIKKO

Heraproteiini: tähti syntyessään

Glutationi on antioksidanttien suurin tähti. Se on joukkuepelaaja, joka tukee C- ja E-vitamiinien sekä seleenin toimintaa kehossa, mutta sillä on myös erityisen tärkeä rooli keuhkojesi, nenäsi ja nenäonteloidesi terveyden ylläpidossa. Se on itse asiassa hengitysteiden pääantioksidantti. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että glutationi saattaa olla yhtä tärkeä allergisista nenäoireista ja nenäontelo-ongelmista kärsiville kuin astmaatikoille.

Glutationin määrä kroonisista poskiontelontulehduksista kärsivien nenäonteloissa on vain noin puolet terveiden ihmisten glutationin määrästä.1 Mitä rajumpi tulehdus on, sitä matalammat glutationitasot.2

Herasta saa aminohappo kysteiiniä, joka on yksi niistä palikoista, joista kehosi valmistaa glutationia. Kysteiinin saatavuus on yksi usein havaittu glutationin tuottoa rajoittava tekijä.

Kanadan Montrealissa sijaitsevan McGill Universityn tutkimuksessa terveet nuoret aikuiset söivät 30–45 grammaa (n. 2–3 rkl) heraproteiinia päivässä, ja heidän valkosolujensa glutationitasot nousivat merkittävästi, mikä paransi heidän kykyään vastustaa tulehduksia.3

Rasitusastmasta kärsivillä aikuisilla 30 grammaa denaturoimatonta heraproteiinia päivässä neljän viikon ajan paransi koehenkilöiden hengityskykyä liikunnan jälkeen.4

Jos siis et ole allerginen lehmänmaidolle (missä tapauksessa vältä heraproteiinia), heraproteiinilisien yhdistäminen antioksidanttipitoisista hedelmistä ja kasviksista koostuvaan ruokavalioon saattaa auttaa astmasi hallinnassa.

Viitteet

1Arch Otolaryngol Head Neck Surg, 1997; 123: 201–4

2 Clin Biochem, 2002; 35: 369–75

3 Int J Food Sci Nutr, 2007; 58: 429–36

4 Med Sci Sports Exerc, 2005; 37: 1468–73